Mitä ovat disinformaatio ja misinformaatio?

Disinformaation määritelmälle oleellista on motiivi sen levittämiselle, sillä kaiken disinformaation tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin sekä heidän ajatteluunsa. Disinformaatiota käytetään moneen tarkoitukseen. Sitä hyödynnetään erityisesti valtiollisessa propagandassa maiden johtajien oman narratiivin syöttämiseksi omille kansalaisille sekä muiden maiden vaikuttamiseksi.

Misinformaatio on yhtä lailla väärää tietoa disinformaation tapaan. Sen tavoitteena ei kuitenkaan ole aina tarkoituksella johtaa lukijaa tai kuulijaa harhaan. Misinformaation levittämiseen voi syyllistyä vahingossa, esi­merkiksi jakamalla sosiaalisessa mediassa keksityn tai virheelliseen tietoon perustuvan uutisen.

Koska mis- ja disinformaatio ovat nykyään yleisiä ilmiöitä erityisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa, moni on tullut niistä entistä tietoisemmiksi. Monia 2010- ja 2020-luvun poliittisia vaaleja ovat riivanneet valheelliset väitteet sekä harhaan­johtavat uutiset. Myös Covid-19-pandemia on ollut merkittävässä osassa mis- ja disinformaation leviämisessä. Esi­merkiksi korona­viruksen alku­perästä ja vakavuudesta sekä sen torjumiseen kehitetystä rokotteesta on levinnyt lukemattomia valheellisia väittämiä.

Syitä disinformaation levittämiseen

Disinformaation levittämiselle on monia syitä, joista monet ovat pahan­tahtoisia ja osa harmittomampia.

Taloudellinen hyöty

Verkko­sivut voivat saada enemmän kävijöitä keksimällä uskomattomia uutisia. Sivustot kasvattavat mainos­tulojaan, kun ihmiset klikkaavat tällaisia otsikoita sosiaalisessa mediassa.

Poliittiset motiivit

Disinformaatio on tehokas tapa poliittisten vastustajien musta­maalaamiseen sekä oman puolueen tai ehdokkaan maineen parantamiseen, erityisesti sosiaalisessa mediassa. Valheellisen tiedon levittäminen voi auttaa kääntämään vaalit yhden puolueen tai ehdokkaan eduksi. Teknologian kehittyessä disinformaatiota voidaan kohdentaa tietyille ihmis­ryhmille, jolloin saadaan helpommin aikaan toivottu vaikutus.

Sodankäynti

Disinformaatio, valeuutiset ja propaganda ovat osa infromaatio­sodan­käyntiä. Yksi sen keskeisiä osia on tiedon manipulointi. Näin on mahdollista saada kohde toimimaan hyökkääjän tahdon mukaisesti.

Trollaus

Joskus valheiden keksimiselle ja väärän tiedon levittämiselle ei ole muuta syytä kuin ihmisten häirintä. Niin sanotut internet-trollit voivat levittää disinformaatiota vain omaksi huvikseen ilman sen erikoisempia motiiveja. Trollien toiminta vaikuttaa tästä huolimatta haitallisesti ihmisten luottamukseen julkista tietoa kohtaan.

Epäluulon kylväminen

Disinformaation levittäminen voi heikentää ihmisten luottamusta oikeisiin uutisiin. Uskominen oikeisiin uutisiin ja niiden erottaminen vale­uutisista voi olla vaikeaa, jos samaan aikaan liikkeellä on paljon disinformaatiota.

Satiiri ja huumori

Joskus disinformaation tarkoitus voi olla viihdyttää ilman, että sitä tulisi edes ottaa todesta. Tällaisen disinformaation tapauksessa kyse voi olla satiirista ja viihteellisestä sisällöstä. Valitettavasti huumoriksi tarkoitetut valheet voivat silti mennä läpi oikeista uutisista.

Puutteellinen taustatyö

Väärä tieto voi levitä myös seurauksena kiireessä tehdystä journalismista tai riittämättömästä tutkimuksesta uutisten taustalla. Tämän seurauksena verkko­sivut voivat julkaista uutisia, jotka perustuvat väärään tietoon tai perättömiin lähteisiin. Vaikka uutis­sivustot usein korjaavat virheensä, kerran totuutena levitetty valheellinen uutinen on voinut vaikuttaa peruuttamattomasti ihmisten mieli­piteisiin tietystä aiheesta tai henkilöstä.

Mikä on disinformaation ja misinformaation ero?

Dis- ja misinformaatio ovat termejä, jotka menevät usein sekaisin ja niitä saatetaan käyttää samassa tarkoituksessa. Ne eivät kuitenkaan ole yksi ja sama asia. Tässä joitain mis- ja disinformaation eroja ja yhteisiä piirteitä.

• Sekä dis- että misinformaatio ovat väärän tiedon levittämistä, joka on joko täysin tai osittain keksittyä. Valheellisessa tiedossa on yleensä mukana pieni palanen totuutta, jotta se vaikuttaisi uskottavammalta.

• Siinä missä disinformaatio on tarkoituksella harhaan­johtavaa ja tavoitteellista, misinformaation levittäminen voi olla tahatonta. Sosiaalisen median käyttäjät voivat esi­merkiksi jakaa seuraajilleen vale­uutisia, jotka tukevat heidän omia mieli­piteitään. Vaikka itse uskoisi uutiseen, todellisuudessa voi tietämättään levittää muiden kehittämää disinformaatiota.

• Sekä mis- että disinformaatio pyrkivät luomaan voimakkaan tunne­reaktion ihmisissä. Tavoitteena voi olla joko positiivisen tai negatiivisen reaktion herättäminen tiedon vastaan­ottajassa. Tunteisiin voidaan vedota kehittelemällä uskomattomia väitteitä jostain aiheesta tai henkilöstä, josta vastaan­ottajalla on vahvoja mieli­piteitä. Nämä voivat liittyä esi­merkiksi politiikkoihin, ilmaston­muutokseen tai aiheeseen, joka on vahvasti osa vastaan­ottajan identiteettiä ja käsitystä itsestään.

• Misinformaation taustalla voi olla vain hyvän­tahtoinen erehdys, jos väärää tietoa levittävällä henkilöllä ovat menneet faktat sekaisin. Disinformaatio on aina pahan­tahtoista ja sen tavoitteena on muiden johtaminen harhaan.

On olemassa myös vähemmän tunnettu termi ”malinformation”. Tämä on oikeaa tietoa, jota kuitenkin käytetään pahan­tahtoisesti tavoitteena aiheuttaa harmia muille. Täten se muistuttaa paljon disinformaatiota. Malinformaatio voi käsittää esi­merkiksi muiden henkilö­kohtaisten tietojen levittämistä heidän maineensa pilaamiseksi. Tietojen­kalastelu ja niin sanottu doxxing tai doksaus ovat esi­merkkejä tästä. Oikeaa tietoa voidaan myös liioitella tai irroittaa sen alku­peräisestä asia­yhteydestä. Yhdessä dis-, mis- ja malinformaatioon voidaan viitata lyhenteellä MDM.

Mitä ovat valeuutiset?

Fake news eli vale­uutiset ovat harhaan­johtavaa tai keksittyä tietoa, joka on naamioitu oikeiksi uutisiksi. Vale­uutiset leviävät nykyään verkossa tavallisten uutisten tavoin. Vaikka vale­uutiset eivät ole mikään uusi ilmiö, niistä on tullut monelle entistä tutumpia viime vuosina. Kaksi vale­uutisten leviämiseen vahvasti vaikuttanutta tekijää ovat olleet sosiaalinen media sekä tiettyjen maiden poliittiset vaalit. Esi­merkiksi Yhdys­valtojen entinen presidentti Donald Trump viljeli vale­uutiset-termiä runsaasti, mutta viittasi sillä kaikkiin uutisiin, joiden kanssa hän ei itse ollut samaa mieltä.

Valeuutiset ovat usein usein paljon jännittävämpiä kuin todelliset uutiset, joten ne leviävät sosiaalisessa mediassa helposti. Vale­uutiset puhuttelevat lukijaa varsinkin, jos hän on valmiiksi samaa mieltä uutisen viestin kanssa. Tilannetta pahentaa se, että moni lukee ainoastaan sosiaalisessa mediassa leviävien uutisten otsikot. Tämän seurauksena tulkinta uutisesta itsestään voi olla puutteellinen tai väärä.

Näin tunnistat disinformaation ja vale­uutiset

Medialukutaito erityisesti digitaalisissa ympäristöissä sekä kyky tunnistaa valheellista ja harhaan­johtavaa tietoa on nykyään jokaisen internetin käyttäjän tärkeimpiä taitoja. Näin voi välttyä tulemasta huijatuksi ja estää valheellista tietoa sekä vale­uutisia leviämästä. Onneksi sosiaalisen median palvelut ovat ryhtyneet toimiin vale­uutisten ja disinformaation torjumiseksi. Käyttäjät voivat esi­merkiksi ilmi­antaa väärää tietoa kohdatessaan sellaista. Tämän lisäksi monet ryhmät ja yksittäiset ihmiset ovat ottaneet tehtäväkseen tarkistaa uutisten faktoja sekä poliitikkojen ja muiden julkisuuden henkilöiden esittämiä väitteitä.

Välttääksesi joutumasta harhaan­johtavan tiedon huijaamaksi, toimi näin kohdatessasi uutisia ja erilaista tietoa internetissä.

• Lue pelkkää otsikkoa pidemmälle. Ällistyttävän uutis­otsikon takana voi olla tarina, joka on hyvin kaukana siitä, mitä jännittävä otsikko lupaili. Muista, että otsikko ei välttämättä kuvaa itse uutista kovin hyvin.

• Tarkista lähteet. Mihin uutinen perustuu ja mitä lähteitä sen taustalla on? Uutinen on toden­näköisemmin totta, jos sen on kirjoittanut ja julkaissut uskottava uutis­lähde. Tarkista myös löydätkö muita lähteitä, jotka tukevat uutisen väitteitä vai onko se ainoa, joka levittää kyseistä tietoa.

• Mieti, onko tarina uskottava. Jos uutinen tai verkossa esitetty väite vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei mitä toden­näköisimmin pidä paikkaansa.

• Tarkista julkaisuajankohta. Vanhentuneet uutiset ja tieto eivät aina anna toden­mukaista kuvaa. Tarkista myös mitä viimeisimmät uutiset sanovat aiheesta.

• Mieti uutisen taustalla vaikuttavia motiiveja. Arvioi uutista ja tietoa kriittisesti, jos se tulee henkilöltä tai muulta taholta, jolla on vahva poliittinen, uskonnollinen, kaupallinen tai muu vastaava motiivi. Nämä eivät vielä itsessään vähennä lähteen uskottavuutta, mutta voivat vihjata jonkin­laisesta etu­risti­riidasta. Joissain tapauksissa kyse voi olla oikeiden uutisten sijaan satiirista tai muuten humoristisesta sisällöstä, joka on vain naamioitu uutiseksi.

• Käänny luotettavien lähteiden puoleen. Faktan­tarkistajat ja muut luotettavat lähteet tekevät parhaansa korjatakseen valheellisia väittämiä. Heidän tekemänsä arvokas työ on yleensä vapaasti saatavilla.

• Varo kuvamanipulaatiota. Monet ovat vakuuttuneita uutisen toden­mukaisuudesta, jos sen mukana on todisteena kuvia tai videoita. Valitettavasti edes kuviin ei voi aina luottaa, sillä nyky­aikaiset työ­kalut ovat tehneet kuva­manipulaatiosta mahdollista kaikille. Toinen huolen­aihe ovat muokatut videot. Esi­merkiksi niin sanotut deep­faket eli syvä­väärennökset voivat kuvata tunnettuja henkilöitä sanomassa ja tekemässä uskomattomia asioita. Todellisuudessa videoiden kuva ja ääni on luotu teko­älyn ja kone­oppimisen avulla.